Jonathan Levine
Zombie-elokuvat ovat tätä nykyä oma genrensä ja niitä värittää tietty koodisto. Esimerkiksi näin: a) zombiet ovat eläviä kuolleita, b) ne syövät ihmisiä ravinnokseen, mielellään aivoja, ja c) zombiet kuolevat, jos niitä ampuu päähän.
Warm Bodies on siitä mainio elokuva, että se tuo uuden näkökulman zombie-elokuviin. Nimittäin zombien oman näkökulman, jossa tietoisuus ja ihmisyys on osittain tallessa. Ihastuminenkin näyttää onnistuvan, ja elokuvan juoni on yksinkertaisuudessaan zombien ja ihmisen välinen rakkaustarina. Tämä taas johtaa zombie-päähenkilön osalta ihmisyyden uudelleen etsimiseen niin henkisessä kuin fyysisessä mielessä. Kehyskertomuksena on post-apokalyptinen perusasetelma, missä ihmiskunnan viimeiset joukot ovat keskittyneet puolustamaan muurien ympäröimää kaupunkia zombie-armeijalta.
Vaikka elokuvan idea kuulostaa ehkä hieman töksähtävältä, niin juoni on onnistuttu tekemään viihdyttäväksi ja yhtenäiseksi, eikä mielenkiinto herpaannu missään vaiheessa. Muutamia erityisen hyviä oivalluksia mahtuu mukaan, mutta toisaalta asetelmasta olisi voinut saada paljon enemmänkin irti. Visuaalisesti onnistunutta toimintaa ja kauhua on väritetty muutamilla komediamausteilla, joita olisi voinut olla jopa enemmänkin - Warm Bodies nimittäin yllättää totisuudellaan.
Elokuvan päärooleissa ei nimekkäitä näyttelijoitä nähdä. John Malkovich on pienessä sivuroolissa, mutta ei tee erityistä vaikutusta. Näyttelytyö on keskinkertaista parempaa, mutta ei kovin uskottavaa kaikissa tilanteissa (jos zombie-leffasta nyt näin voi sanoa). Kokonaisuudessaan leffa on kuitenkin miellyttävä lisä jo käytännössä puhkikulutettuun genreen.
Tarina: 7
Näyttely & hahmot:6
Tunnelma: 7
Kuva & ääni: 9
Kokonaisarvosana:6.9
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti