Postia pappi Jaakobille

Suomi, 2009
Klaus Härö

Postia pappi Jaakobille on sympaattinen, simppeli ja kiireetön elokuva pikkukaupungin sokeasta papista (Heikki Nousiainen) ja hänen henkilökohtaiseksi avustajakseen palkatusta elinkautisvanki Leilasta (Kaarina Hazard). Jaakob on sokea, ja hän tarvitsee apua lähinnä seurakuntalaisten kirjeiden lukemisessa ja niihin vastaamisessa. Parivaljakon kemiat eivät odotetusti heti kohtaa ja molemat joutuvat kohtaamaan omat ennakkoluulonsa.

Tarina asettaa kaksi lähtökohdiltaan näennäisesti erilaista ihmistä yhteen, ja kuvaa tätä kohtaamista loistavien näyttelijäsuoritusten kera. Resepti on ihailtavan minimalistinen - kourallinen näyttelijöitä (n. 5 kpl), muutama kuvauspaikka ja lineaarinen juoni. Mitäpä muuta kiinnostavaan tarinaan tarvittaisikaan, varsinkin kun se on näin hyvin toteutettu. Postia pappi Jaakobille osuu suoraan suomalaiseen sielunmaisemaan - seesteinen ja ajatuksia herättävä elokuva jättää katsojalle lämpimän, mutta samalla haikean olon. Härö on itse asiassa tehnyt hyvin Kaurismäkeläisen elokuvan. Elokuva on kuitenkin Kaurismäen elokuvia simppelimpi ja tavallaan optimistisempi - vaikka elämän lopullisuus on tässäkin leffassa tiiviisti kylässä, löytyy siitä roppakaupalla toivoa.

Muuten loistavassa elokuvassa on kaksi huonoa puolta. Ensinnäkin, se on todella lyhyt. Pätkä kestää tunnin ja vartin, eli hieman venytetyn TV-sarjan jakson verran. Elokuva olikin tarkoitettu alunperin vain TV-levitykseen. Tästä syystä juoni kelataan läpi hiukan liian nopeassa tahdissa, joka jättää mielenkiintoisimpien kohtausten keston lyhyeksi. Mainion henkilökemian kehittymistä olisi mielellään katsellut pidempäänkin. Lisäksi juoni on melko ennalta-arvattava, mikä ei toisaalta tässä elokuvassa kovin paljon haittaa, sillä elokuvan sanoma on sitäkin merkityksellisempi.


Tarina: 8
Näyttely & hahmot: 9
Tunnelma: 7
Kuva & ääni: 7

Kokonaisarvosana: 7,9

Postia pappi Jaakobille IMDB:ssä