Warm Bodies (2013)

USA
Jonathan Levine

Zombie-elokuvat ovat tätä nykyä oma genrensä ja niitä värittää tietty koodisto. Esimerkiksi näin: a) zombiet ovat eläviä kuolleita, b) ne syövät ihmisiä ravinnokseen, mielellään aivoja, ja c) zombiet kuolevat, jos niitä ampuu päähän.

Warm Bodies on siitä mainio elokuva, että se tuo uuden näkökulman zombie-elokuviin. Nimittäin zombien oman näkökulman, jossa tietoisuus ja ihmisyys on osittain tallessa. Ihastuminenkin näyttää onnistuvan, ja elokuvan juoni on yksinkertaisuudessaan zombien ja ihmisen välinen rakkaustarina. Tämä taas johtaa zombie-päähenkilön osalta ihmisyyden uudelleen etsimiseen niin henkisessä kuin fyysisessä mielessä. Kehyskertomuksena on post-apokalyptinen perusasetelma, missä ihmiskunnan viimeiset joukot ovat keskittyneet puolustamaan muurien ympäröimää kaupunkia zombie-armeijalta.

Vaikka elokuvan idea kuulostaa ehkä hieman töksähtävältä, niin juoni on onnistuttu tekemään viihdyttäväksi ja yhtenäiseksi, eikä mielenkiinto herpaannu missään vaiheessa. Muutamia erityisen hyviä oivalluksia mahtuu mukaan, mutta toisaalta asetelmasta olisi voinut saada paljon enemmänkin irti. Visuaalisesti onnistunutta toimintaa ja kauhua on väritetty muutamilla komediamausteilla, joita olisi voinut olla jopa enemmänkin - Warm Bodies nimittäin yllättää totisuudellaan.

Elokuvan päärooleissa ei nimekkäitä näyttelijoitä nähdä. John Malkovich on pienessä sivuroolissa, mutta ei tee erityistä vaikutusta. Näyttelytyö on keskinkertaista parempaa, mutta ei kovin uskottavaa kaikissa tilanteissa (jos zombie-leffasta nyt näin voi sanoa). Kokonaisuudessaan leffa on kuitenkin miellyttävä lisä jo käytännössä puhkikulutettuun genreen.

Tarina: 7
Näyttely & hahmot:6
Tunnelma: 7

Kuva & ääni: 9

Kokonaisarvosana:6.9

 

Warm Bodies IMDB:ssä

Django Unchained (2012)

USA
Quentin Tarantino

Quentin Tarantino on saavuttanut elokuvamaailmassa legendan statuksen, ja täten jokainen Tarantino-uutuus on suuri uutinen. Klassikot kuten Reservoir Dogs, Pulp Fiction ja Kill Bill ovat sementoineet ohjaajan maineen yhtenä Hollywoodin väkevimmistä ja kekseliäimmistä kuvittajista.

Nykyään Tarantino tekee juuri sitä mitä ikinä haluaa elokuviensa kanssa. Viimeisimpinä erikoisuuksina B-luokan filmeistä ammentava Death Proof, "natsihuvittelu" Inglorious Basterds, sekä uusimpana spagettiwesternejä kumartava Django Unchained. Odotukseni olivat todella korkealla mennessäni teatteriin katsomaan viimeeksi mainittua. Olen aikanaan spagettiwesternini katsonut joten Tarantinolainen jälki tällä saralla on varsin tervetullutta retroilua.

Django Unchainedissa Tarantino on saanut totuttuun tyyliinsä houkuteltua mukaan loistoporukan. Näyttelijäkaartista Samuel L. Jackson ja Christoph Waltz ovat jo ohjaajan luottopakkeja (Waltz tuli tunnetuksi natsikenraalin roolistaan Basterdsissa), mutta eipä Jamie Foxx tai Leonardo DiCaprio mitään tuntemattomia suuruuksia ole hekään.

Elokuva sijoittuu 1800-luvulle 2 vuotta ennen sisällissotaa. Teemana on orjuus, vapaus ja kosto. Varsinkin jälkimmäiseen teemaan on klassisesti yhdistetty "Django", joka on hahmona spagettiwesternin peruskuvastoa, jossa yksinäisnen kulkijan kostoretki liittyy murhattuun vaimoon. Alkuperäinen hahmo nähtiin samannimisessä leffassa 1966, ja juonikin lainaa mukaillen kehyskertomuksensa sieltä. Tarantinon Leffassa Djangon hahmon ottaa musta orja (Foxx), joka ryhtyy Cristoph Waltzin esittämän palkkamurhaajan kumppaniksi elokuvan läpi vievälle kostoretkelle. Pahiksen roolin ottavan plantaasin isäntä (DiCaprio) ja tämän kärttyinen kotiorja (Jakckson).

Juoni on varsin suoraviivainen - jopa ohjaajalle epätyypillisen suoraviivainen. Siinä missä Kunniattomissa paskiaisissa rankaistiin natseja, Django Unchainedissa rankaistaan valkoista miestä. Tätä leffa onkin alusta loppuun, säestettynä klassisen Tarantinomaisilla pitkillä keskusteluilla ja loistavilla musiikkivalinnolla. Elokuvaa on kritisoitu ylettömästä väkivallasta sekä sanan "nigger" ylenmääräisestä käytöstä. Jälkimmäinen kuuluu ajankuvaan, mutta ensimmäistä tuntuu olevan sen verran paljon, että osa tehosta menetetään.

Django Unchained olekaan mikään täydellinen elokuva. Tuntuu siltä, että Tarantino on "vanhoilla" päivillään sortunut leffojen paisutteluun ja ylidramasointiin. Elokuva on melkein kolme tuntia ja kun tämän seikan yhdistää kohtuullisen suoraviivaisen juoneen, on pituutta vähintään 15 minuuttia liikaa. Ei tämä suuresti haittaa, mutta juoni olisi toiminut lyhyempänäkin. Lisäksi suoraviivaisuus laskee elokuvan uudelleenkatsomisarvoa merkittävästi. Puutteistaan huolimatta elokuva on kuitenkin katsomisen arvoinen ja viihdyttää alusta loppuun koko rahalla.

Tarina: 8
Näyttely & hahmot:10
Tunnelma: 10

Kuva & ääni: 8

Kokonaisarvosana: 9.2

Django Unchained IMDB:ssä

Arbitrage / Keinottelua (2012)

USA
Nicholas Jarecki

Arbitrage (suom. Keinottelua) jatkaa Wall Streetin aikanaan aloittamaa finanssijännäreiden sarjaa. Uusin aalto tässä genressä on koettu globaalin finanssikriisin jälkeen, esimerkkeinä hieman väsähtänyt Wall Street 2, loistavan terävä Margin Call ja (teko)taiteellinen Cosmopolis.

Arbitrage kertoo finanssimaailman huipulla häärivästä Robert Milleristä (Gere), joka on  Miller Capital -rahastoyhtiön omistaja ja menestyvän hedge-rahaston hoitaja. Taloustieteellisistä teorioista löytyvä oletus oman (taloudellisen) edun maksimoinnista on Millerille arkipäivää - sekä yritykset että ihmiset ovat ostettavissa ja aika on rahaa.

Hedge-rahastot ovat nykyään maailmantaloudessa keskeisiä pelureita, joista suurimmat kykenevät heiluttamaan markkinoita merkkittävästi. Tavoitellessaan ylituottoja hedge-rahastot käyttävät monenlaisia keinoja markkinoilla toimimiseen - ja jotkut näistä keinoista ovat varsin eksoottisia ja jopa salassapidettyjä. Elokuva tuo odotetun kriittisen näkökulman tähän teemaan. Finanssimarkkinat ovat lopulta kuitenkin vain konteksti inhimillisemmille käänteille. Kun Milleriä kohtaavat oikeasti hankalat paikat, alkaa jännittävä kujanjuoksu jossa tiivistyvät sekä henkilökohtaiset että yrityksen ongelmat. Juonikuvio onkin varsin onnistunut, ja alle parituntinen elokuva kuluu siivillä.

Näyttelijäkaarti on komea ja kokenut. Richard Gere, Susan Sarandon (Millerin vaimo) ja Tim Roth (Millerin puuhista kiinnostunut rikosetsivä) hoitavat roolinsa mainiosti. Tässä elokuvassa erityisesti Gerestä on saatu erittäin paljon irti. Ohjaaja Jarecki saa katsojan sitoutumaan Geren hahmoon, joka on toisaalta itse moraalikadon ruumiillistuma, mutta samalla tavallinen ihminen tunteineen ja heikkouksineen.

Kokonaisuutena Arbitrage on yksi elokuvavuoden positiivisista yllättäjistä. Tästä huolimatta se tuli ainakin Suomen markkinoille ilman kummempaa markkinointia, ja valitettavasti jäänee pienelle huomiolle.

Tarina: 9
Näyttely & hahmot: 9
Tunnelma: 9

Kuva & ääni: 7

Kokonaisarvosana: 8.5

The Arbitrage IMDB:ssä

Cosmopolis (2012)

USA
David Cronenberg

David Cronenberg on ohjannut sellaisia helmiä kuin The Fly (Kärpänen), History of Violence ja Eastern Promises. Ehkä siitä syystä odotin Cosmopolis -elokuvalta paljon, mutta jouduin valitettavasti pettymään.

Cosmopolis kertoo nuoren varainhoitaja-miljardöörin (Robert Pattinson) limusiinimatkasta Manhattanin toimistolta parturikäynnille. Mukana on jatkuvasti ympäristön turvallisuutta ja reittivalintaa skannaava turvamies (Kevin Durand) ja limusiinissa vierailee erilaisia neuvonantajia (mm. Juliette Binoche). Yllättävää ei ole, että matkalla tapahtuu kaikenlaista enemmän tai vähemmän dramaattista. Yllättävää on kuitenkin se, miten mielenkiinnottomalta kaikki tämä katsojasta tuntuu.

Cosmopoliksen voi nähdä eräänlaisena yhteiskuntakritiikkinä. Tavallisen rahvaan elämänmenosta täysin eristynyt varainhoitaja lilluu äänieristetyssä limusiinissaan, samalla kun alleviivaavan paljon "Occypy Wall Street" -liikettä muistuttavat mellakat pyörivät kaduilla. Ilmekään ei värähdä kun mellakoitsijat tappelevat turvamiesten kanssa ulkona. Eikä myöskään silloin, kun jenin vaihtokurssin väärään suuntaan pelaaminen saa hetkessä aikaan miljarditappiot.

Leffan idea on kieltämättä hyvä ja ajankohtainen. Toteutuspuoli on jotenkin vain suoraan sanottuna tylsä. Elokuvan alussa unettava tunnelma ja merkityksettömät keskustelut tuntuvat vielä suorastaan elokuvataiteelta. Kun sama meininki kuitenkin jatkuu käytännössä loppuun asti, saa katsoja taistella pysyäkseen hereillä. Itse pysyin väkisin, vieruskavereilla ei onnistunut ihan niin hyvin.

Tarina: 5
Näyttely & hahmot: 5
Tunnelma: 8

Kuva & ääni: 8

Kokonaisarvosana: 6.2

Cosmopolis IMDB:ssä